Yhteistä maailmaa muotoilemassa

Millainen on hyvä julkinen tila? Miten suunnittelussa huomioidaan käyttäjien erilaisuutta, tarpeita ja toiveita? Miten luonnon monimuotoisuus huomioidaan? Muun muassa tämän kaltaisia kysymyksiä pohdittiin 7–13-vuotiaiden yhdistetyssä muotoiluryhmässä Kirstin koululla Suvelassa. Tehtävä toteutettiin usean opetuskerran ryhmätyönä. 7–9-vuotiaat työskentelivät 3–4 oppilaan ryhmissä ja 10–13-vuotiaat keskenään yhtenä viiden hengen ryhmänä.

Oppilaiden ikisuosikki, monimateriaalinen muotoilutehtävä “yhteinen puisto” tukee oppilaiden ryhmäytymistä ja kaveritaitojen kehittymistä. Sen vuoksi päätin aloittaa lukukauden tämän tehtävän parissa. Opettajalle tehtävä antaa myös mahdollisuuden havainnoida sekä tutustua kunkin oppilaan toimintaan ja taitoihin. Puistotehtävässä harjoitellaan muotoiluprosessia. Aihe on laaja ja vaiheet kannattaa pilkkoa eri oppitunneille selkeiksi osa-alueiksi ja tehtäviksi. Muotoiluprosessin nimetyt vaiheet auttavat hätäisempää tekijää tai tarkkoja suuntaviivoja kaipaavaa hahmottamaan työvaiheita, kokonaisuutta ja tulevaa. Yhdessä tekeminen tarjoaa osallisuuden kokemuksia aremmille sekä opettaa äänekkäämmille ja kärkkäämmille tekijöille kuuntelemisen taitoja. Nuoremmilla oppilailla ryhmätyö johtaa toisinaan kaverin rajojen ylittymiseen ja pieniin konflikteihin, joita sitten opetellaan ratkomaan, kasvattaen kaveritaitoja ja kunkin kärsivällisyyttä.

Kokemuksia puistoista

Kirstin koululla tehtävä lähti liikkeelle keskustelulla siitä millaisia “puistokokemuksia” kullakin oli. Oppilaat muistelivat, millaisissa puistoissa he olivat käyneet ja mitä läheltä löytyy. He miettivät millaisia tarpeita eri ikäisenä on ollut ja löytyykö omalle ikäryhmälle kiinnostavia ja esimerkiksi oleskeluun ja liikkumiseen kannustavia ympäristöjä. Katselimme Smart Boardilla kuvia mm. suomalaisista ja ulkomaisista leikkipuistoista, taidepuistoista sekä ulkoliikuntapaikoista.

Yhteissuunnittelu nojaa toisen näkökulmaan asettumiseen ja myötätuntoiseen lähestymiseen niin omassa tekemisessä kuin itse kohteen suunnittelussa. Keskustelussa oppilaiden kanssa pohdimme mitä tarkoittaa julkinen tila, käyttäjä ja tarve. Tutkimme mitkä tahot vastaavat puistojen rakentamisesta, millaiset ammattilaiset niitä suunnittelevat ja mistä rahat niiden rakentamiseen oikeastaan tulevat. Onko puistoissa sääntöjä ja mistä ne saa tietää, jos on esimerkiksi uusi asukas, lapsi tai lukutaidoton? Entä voiko ihminen määrätä tai ohjata mitä hanhi, siili tai hyönteinen saa tehdä?

Suuntaviivat muotoutuvat yhteistyössä

Ideoinnin pohjaksi oppilaat määrittelivät yhdessä suunnittelussa huomioitavia näkökohtia:
• käyttäjä ja tarpeet (ihminen ja toiset lajit)
• aktiviteetti
• luonto
• äänet, tunnelma, tuoksu
• materiaali
• asioita, joita voi katsella
• ongelmat

Nämä toimivat otsikoina, joihin liittyen jokainen kirjoitti erivärisille lapuille sanoja. Niitä kertyikin yhteiseen pottiin suuri määrä. Oppilaat nostivat monipuolisesti näkyväksi erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten toimijuuteen ja kokemukseen rakennetussa ympäristössä. Yhteisen puiston monipuolisuus, esteettömyys, erilaisten käyttäjien tarpeiden ja toiveiden huomioiminen, aistikokemukset sekä luonnon monimuotoisuus olivat tärkeinä pidettyjä asioita. Jokainen oppilas poimi satunnaisesti viitisen kappaletta kutakin aihelappua. Niistä muodostettiin yhdistelmiä, joista muodostui satunnaisia käyttäjiä tarpeineen. Suunnittelun lähtökohdaksi oppilaat valitsivat lopulta jonkin itseään innostavan yhdistelmän, jonka pohjalta he ryhtyivät tekemään luonnoksia sekä varsinaista rakennelmaa yhteiseen pienoismalliin. Yhdistelmät ideoinnin lähtökohdaksi olivat esim. seuraavanlaisia:

mummo, kiipeily + pensas, värikäs
siili, ruokapaikka + meteli
vauva, vessahätä
rauhoittuminen, veistos, linnunlaulu
pyörätuolilla liikkuva henkilö, keinuminen
presidentti, lukeminen, kivimateriaali

Vanhemmilla oppilailla rakentelua edelsi puiston kokonaissuunnittelu sekä yleisten suuntaviivojen päättäminen ryhmän kesken vapaassa keskustelussa ja äänestämällä. Tekeminen oli myös spontaania ja oppilaat kyselivät toisiltaan, onko jokin idea ok, hyvinkin sovinnollisessa ilmapiirissä. Viidestä nuoresta koostuva ryhmä sai käyttöönsä kaksi A2-kokoista maitopurkkikartonkiarkkia, joille hahmottelivat puiston pohjapiirustusta reitteineen ja alueineen. Lopulta valmis pohja väritettiin öljyliiduilla ja maalattiin pulloväreillä.

Nuoremmilla oppilailla puistokokonaisuuden piirtäminen käynnistyi spontaanisti suurelle maitokartonkiarkille. Sovimme että toisen piirtämien asioiden päälle ei saisi piirtää ilman lupaa ja kynien kohdatessa tulisi jutella mihin suuntaan kukin jatkaisi. Muistelimme, millaista on keskusteleva ja muut huomioiva työskentely. Lintuperspektiivin hahmottamista opettelimme katsomalla esimerkkikuvia kartoista ja ilmakuvista. Puistopohjasta muodostui hauskan sattumanvarainen.

Yhdistetyssä muotoiluryhmässäni nuoremmat oppilaat seuraavat usein ihaillen “isompia” tai katsovat mallia heidän töistään – niin tässäkin tehtävässä. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia nähdä mihin omien taitojen pitkäjännitteinen harjoittelu voi johtaa tai on johtanut. Ryhmän monikielisyys on jatkuvasti läsnä ja oppilaat puhuvat suomen lisäksi mm. venäjää, arabiaa, ruandaa, englantia, italiaa ja ruotsia. Kun joku ei tunne tiettyä sanaa tai ilmaisua suomeksi, voi sen sanoa jollain toisella kielellä. Kaveri tai Google-kääntäjä ovat myös apuna. Monikielisyyden näkökulmaa pohdittiin luontevasti myös puiston suunnittelussa kyltityksen kanssa. Oppilaat päätyivätkin suunnittelemaan kuvalliset opasteet, jotka olisivat helposti ymmärrettäviä.

Kun puistojen pohjatyöt oli tehty, alkoi vihdoin odotettu rakenteluvaihe. Rakennelmien ja yksityiskohtien valmistamiseen käytettiin mm. tikkuja, muovailuvahaa, kartonkia, kangastilkkuja, puuhelmiä sekä kaikkea sopivaa mitä varastostamme löytyi.

Leikki jatkukoon

Yhteisen puiston pienoismaailman rakentaminen on luonteva jatkumo lapsuuden leikille ja kokeiluille. Tehtävän äärellä lapset ja nuoret kuvittelevat mahdollisia maailmoja sekä peilaavat ideoitaan rinnakkain, dialogissa vertaisryhmäänsä ja aikuiseen. Omat ajatukset suhteutuvat ympäröivään yhteiskuntaan ja kuviteltuihin tulevaisuuksiin. Tekemisen äärellä he hassuttelevat, provosoivat, tuskastuvat ja innostuvat, yhteistyötä harjoitellen.

Lopputuloksena on prosessi ja teos, johon kaikki ovat osallistuneet. Omaa ja yhteistä tekemistä sekä rakentunutta maailmaa voidaan tarkastella jälkikäteen ja miettiä millaista tekeminen oli ja mitä voisi tehdä toisin. Muotoiluryhmässämme pienoismaailman rakentamista olisi moni saattanut jatkaa loputtomiin. Totesimme lopulta, että puisto ei olisi koskaan täysin valmis vaan ainaisessa muutoksessa kuten ympäröivä maailmakin!

Teksti: Laura Pokela

Työt: Käsityön (muotoilun) taiteen perusopetus, Kirstin koulun yhdistetty muotoiluryhmä, 7–13-vuotiaat oppilaat

Myötätunto ja moninaisuus on Espoon kuvataidekoulussa vuosina 2022–2024 toteutettava hanke, jossa kehitetään vastuullisuuskasvatuksen näkökulmaa osana kuvataidekoulun pedagogiikka, samalla kun tuetaan koko koulun sitoutumista vastuullisten arvojen mukaiseen toimintaan. Hanke on saanut valtionavustuksen Opetushallitukselta. Blogikirjoitusten sarja esittelee hankkeen tuloksia.