Uskomaton evoluutio
Tänä keväänä 2021 lähiopetus ja etäopetus ovat vuorotelleet. Edeltävässä lähiopetuksessa paneuduimme siihen kuinka tutkijat ovat saaneet tietoa tutkimalla maan muistia – fossiileja ja arkeologisia löytöjä. Nyt etäopetukseen jouduttaessa vuorossa oli mielikuvitusleikki evoluution ajatuksella.
Etätunnin aluksi tutkimme oppilaiden kanssa todellista evoluutiota opettajan jaetulla näytöllä esitetyn diasarjan avulla. Me ihmiset olemme samaa elämän kehityksen jatkumoa kuin muutkin otukset ja kasvit – kuin yhtä suurta perhettä.
Aikojen saatossa parhaiten sopeutuneet eliöt ovat myös menestyneet parhaiten ja tuottaneet eniten jälkeläisiä – tätä sanotaan luonnonvalinnaksi. Ajatuksen hahmotteli evoluutioteoriaksi Charles Darwin 1800-luvulla, jolloin ihmistä pidettiin yleisesti “luomakunnan kruununa”.
Tutkimme aikalaisen tekemää pilakuvaa Charles Darwinista. Joillekin aikalaisille oli hankala hyväksyä, että ihminen olisi samaa perua kuin apinat tai jopa maan matonen! Myöhemmin on tieteellisessä tutkimuksessa huomattu että hän oli oikeassa evoluutioteoriassaan, vaikka se ei oikeasti etene aivan noin suoraviivaisesti kuin pilakuvassa!
Evoluution on havaittu olevan melko sattumanvarainen. Mitä jos evoluutio etenisikin toisella tavalla, vaikka takaisinpäin, tai jos ihminen alkaisi muuttua ihan toiseksi olennoksi? Muutos voisi myös olla nopea, kuin taikatemppu.
Taiteilija Tuula Närhisen teos Vantaalla Leinelän juna-asemalla antoi inspiroivan esimerkin tällaisesta kuvasarjasta. Teoksen nimi Animaatio viittaa kuvaavasti liikkeeseen ja eläimiin.
Tehtävänä oli toteuttaa kuvasarja, jossa leikitään evoluutioajatuksella. “Liitä itsesi evoluutioketjuun, jossa muutut joksikin eläimeksi (oikeaksi tai mielikuvitukselliseksi) tai siitä omaksi itseksesi.” Kuvia sai käyttää 4-10 ja sai pohtia myös liikettä, joka voisi yhdistää eri kehitysvaiheita.
Oppilaat aloittivat suunnittelun ja osa kertoi mikä eläin tuntui kiinnostavalta muuttumisleikin kannalta. Vinkkinä ihmisvaiheen piirtämiseen kertasimme ihmisen mittasuhteita. Ihmisen saattoi ensin piirtää kuin puisena mallinukkena, joita kuvataidekoululla joskus käytämme ihmisen piirtämisessä; keho jakautuu eri mittaisiin sylintereihin ja niitä yhdistäviin palloihin, jotka merkkaavat niveliä.
Työskentelyn aikana juttelimme kuvasarjan tekemisestä ja siinä näkyvistä kehitysvaiheista, samalla kun opettajakin toteutti omaa kuvasarjaansa. Näytimme keskeneräisiä kuvia välillä etäyhteyden välityksellä toisillemme – se voi olla haastavaa, sillä kuvaa pitää pitää aivan paikallaan että se näkyy.
Tavoitteena tehtävässä oli pohtia itseänsä osana maailman elämänkirjoa. Myös mielikuvitusta käytettiin keksimällä uskomattomia kehityskertomuksia. Harjoiteltiin tietysti myös ihmisen ja olentojen piirtämistä sekä kehittymisen kuvaamista kuvasarjan avulla.
Katselimme seuraavan etäkuvistunnin aluksi valmiita muuntumiskuvia, joita oppilaat olivat lähettäneet yhteiseen kansioon. Kuvista tuli uskomattoman oivaltavia!
Teksti: Mari von Boehm