Unelmieni kuvataidekoulu: “Se tunne, kun kissoja vilisisi jaloissa samaan aikaan kun piirrän”
Annoin tehtäväksi 6-12-vuotiaille oppilailleni: “Minkälainen olisi sinun unelmiesi kuvataidekoulu, jos kaikki toiveesi voisi toteuttaa? Minkälaisessa paikassa tai rakennuksessa se olisi? Mitä kaikkea siellä voisi oppia ja minkälainen tunnelma olisi? Mitkä asiat toisivat sinulle inspiraatiota ja iloa taiteen tekemiseen?” Juttelimme oppilaiden kanssa siitä, miten tärkeää unelmointi on ja että omien haaveiden esiin tuominen vaatii hieman rohkeutta. Tähän kirjoitukseen olen ottanut mukaan sekä lasten suullisia kommentteja, heidän kirjoituksiaan että heidän taideteoksistaan löytämiäni yksityiskohtia.
Lapset toivoivat, että paikka olisi rauhoittavan luonnon ympäröimä, esimerkiksi sademetsässä tai saaressa, jonne kukaan muu ei pääsisi. Rakennuksen katolla olisi puutarha ja sisällä paljon kasveja ja eläimiä. Kuvataidekoulu voisi olla myös veden alla ja sisään tultaisiin liukumäkeä pitkin. Lasien läpi näkisi kirkkaassa vedessä uivia kaloja. Aika hidastuisi kuvataidekoulun ulkopuolella, jotta tunti kestäisi pidempään.
Eteisessä reput säilytettäisiin reppunaulakossa ja lattialla olisi värikäs matto, jonka kuvat olisivat oppilaiden taideteoksista. Kuviksessa tuoksuisi vanilja, ja isoista ikkunoista avautuisi kaunis maisema. Luokassa olisi mattoja, tyynyjä ja hienot verhot. Lentokengillä voisi helposti lentää ympäri luokkaa. Tuoleilla voisi myös lennähdellä, jotta olisi aina kavereiden lähellä.
Kuvataidekoulun erilaisten tilojen läpi kulkemalla saisi inspiraatiota. Perusluokan lisäksi olisi erikoistuneita tiloja, kuten itsenäisen työskentelyn luokka, käsi- ja puutyöluokka ja APS, eli aivoilla piirtämisen simulaattori. “Järkyttävän isoissa huoneissa” voisi lisäksi tehdä keramiikkaa, animoida, rakentaa ja rauhoittua.
Oppilaani unelmoivat isosta kirjastosta, puhuvista taideteoksista, sateenkaaren värisistä pöydistä, ilmapalloista ja akvaariosta. Kaikilla olisi oma kaappi, johon voisi jättää tavaransa ja lisäksi oma säilytyshylly taideteoksille. Taianomaisia taidetarvikkeita lainattaisiin jättimäisestä kaapista ja lisämateriaalit saapuisivat paikalle hissin, putken, pienoisjunan tai perhosten avulla. Koulun robotti auttaisi kaikkia.
Paperi ei koskaan loppuisi, tyhjiin kirjoihin voisi piirtää sarjakuvia ja leluja olisi paljon. Vihreän tuulen päällä piirrettäisiin, ja kaikille olisi lainattavat kuulokkeet musiikin kuunteluun. Kuviksesta löytyisi paljon tietokoneita, ipadeja ja siellä saisi spraymaalata suoraan seiniin. Kahvilasta voisi ostaa eväitä ja pienestä kaupasta hankkia itselleen hyviä taidemateriaaleja. Joskus kaikki tulisivat kuvikseen pyjamassa ja erikoiskerroilla mentäisiin esimerkiksi rannalle inspiroitumaan.
Diskopallon välkkeessä, tanssimaton päällä tanssittaisiin musiikin tahtiin. Salaisen luukun kautta pääsisi seikkailemaan maanalaisiin käytäviin, joiden seinillä olisi upeita taideaarteita. Leikkipaikoissa voisi kiipeillä, roikkua ja liukua. Universumin kivoimmassa kuviksessa seuraa saisi lisäksi yksisarvisista ja merenneidoista ja käytössä olisi “Gate to heaven” -portaali.
Jos italialainen kokki ei olisikaan paikalla, niin silloin voisi ostaa ruokaa “Mat-omat” -automaatista. Joskus taivaalta sataisi pannukakkuja tai lettuja. Välipalakeksejä, hedelmiä ja mehua olisi aina tarjolla ja välillä voisi virkistäytyä karkkimeressä. Luokka siivoaisi itse itsensä, jopa kerran tunnissa. Pesupisteitä olisi monta ja oppilaat voisivat valita joko tavallisen, suklaisen tai värisuihkun. Suihku olisikin hyvin tarpeellinen, koska “sottaa itsesi” -ruudussa oppilas maalaisi itseänsä.
Lepo- ja rauhoittumispaikoiksi toivottiin säkkituoleja, majoja ja pesiä. “Voisin levätä tyynyn päällä, joka on pilven päällä.” Unelmien kuviksessa voisi nukkua ja syödä, ja siksi siellä voisikin viettää monta päivää. Kuviksessa olisi aina paljon kavereita ja tunnelma olisi rauhallinen, mutta hauska ja kiva. “Tule kuvikseen, jos haluat päästä pois älämölön luota.” Bussipysäkki sijaitsisi aivan kuvataidekoulun vieressä, niin ei tulisi koskaan kiire. Seinän sydämenmuotoisen teleportin kautta voisi sujahtaa suoraan kotiin!
Teksti: Saga Heino
Myötätunto ja moninaisuus on Espoon kuvataidekoulussa vuosina 2022–2024 toteutettava hanke, jossa kehitetään vastuullisuuskasvatuksen näkökulmaa osana kuvataidekoulun pedagogiikka, samalla kun tuetaan koko koulun sitoutumista vastuullisten arvojen mukaiseen toimintaan. Hanke on saanut valtionavustuksen Opetushallitukselta. Blogikirjoitusten sarja esittelee hankkeen tuloksia.
