Tarinoita maan alta
Keväällä kun pääsimme lähiopetukseen kuvisluokkaan, teimme mielissämme useiden 7-11-vuotiaiden oppilasryhmien kanssa savitöitä ja kuivaneulagrafiikkaa – niitä kun on yleensä kotona hankala tehdä. Aiheena oli se, millaisia salaisuuksia maan sisältä löytyy.
Tästä aiheesta löytyy tehtävä Näkymätön luonto -hankkeen tehtäväpankista.
Miksi tutkijat kaivavat maata?
Juttelimme aluksi oppilaiden kanssa siitä, mitä maan alta voi löytyä ja mitä siitä voi päätellä. – “Sieltä voi löytyä vanhoja juttuja!” Pohdimme kuinka vanhoja juttuja maasta voi löytyä ja mitä ne kertovat menneestä? – “Siellä voi olla kivettyneitä eläimiä!” – “Ja vanhoja luita!” – “Niin, ja voi löytyä vaikka aarre!” No niinpä, sellaisena voi pitää tietoa maapallon elämän historiasta! Fossiilit ovat tärkeitä evoluution ja evoluutioteorian todisteita.
Monet lapset tiesivät mitä ovat fossiilit ja osa oli löytänyt itsekin sellaisia. “joskus mä oon nähny kiviportaissa fossiileja.” – ”Mä oon keränny sellaisia rannalla Virossa.” Opettajalla oli mukana itse kerättyjä fossiileja Gotlannista, joita oppilaat kiinnostuneina tutkivat. On uskomatonta, että voimme katsella ja koskettaa 400 miljoonaa vuotta sitten elänyttä eläintä kivettyneenä kalkkikiveen.
Tutkimme myös fossiilikirjoja ja katselimme Kauneimpia fossiileita netistä kuvahaulla. “Hei kattokaa toi on väärennös!” – joku huomasi otsikon, joka kertoi matkamuistoiksi myydyistä valefossiileista.
Pohdimme myös esivanhempiemme jättämiä jälkiä. Varhaisten ihmisten jättämiä jalanjälkiä on säilynyt eri puolilla maailmaa - ihmislajin historia kietoutuu yhteen muiden lajien historian kanssa.
Maahaan ja merien pohjaan syntyy kerroksia aikojen saatossa kun vanhat kerrokset peittyvät uusilla. Arkeologisia kausia hahmotetaan sen mukaan millaisia esineitä on löytynyt - ja mitä ei ole löytynyt sitä ennen: kivikausi, pronssikausi, rautakausi… “Mitähän meidän ajastamme jää jäljelle?” – ”No varmaan hirveästi roskaa” – “muovi ei ainakaan hajoa kovin nopeasti.” Aivan totta, meidän aikamme on tulevaisuuden arkeologeille “muovikausi”!
Antoisan juttelutuokion jälkeen oppilaat alkoivat suunnitella omaa fossiilia tai maanalaista esinelöytöä. He muovailivat savesta reliefejä eli kohokuvia. Niiden tekemisessä harjoiteltiin liittämistä ja muovaamista, sekä pintarankenteen tekemistä erilaisilla työkaluilla. Samalla pohdittiin kuinkahan kauas historiaan oman löydön tarina sijoittuu.
Savireliefit poltettiin raakapoltossa ja patinoitiin myöhemmällä kerralla teellä tai kahvilla valinnan mukaan. Näin niihin saatiin erilaisia maanläheisiä sävyjä, kuin ne olisi kaivettu maan alta. “Hei täällä luokan lattiassa on fossiili!” – “Joo se on jonkun jalanjälki!”
Seuraavalla kuviskerralla jatkoimme kuivaneulagrafiikan pariin. Tehtävänä oli pohtia savesta aiemmin tehtyä fossiilia tai esinelöytöä kuin tutkija: millainen tarina siihen liittyy? Miltä näytti silloin kun löytö oli elossa tai käytössä? Millaiset kasvit sitä ympäröivät? Keitä muita sen ympärillä oli?
Aluksi kerroin oppilaille erilaisista grafiikan tekniikoista. Nyt tekniikkana oli kuivaneulagrafiikka, joka tehdään raaputtamalla terävällä piikillä ohuelle sileälle muovilevylle maisema fossiilin entisestä elämästä - kuin valokuva menneestä ajasta!
Ensin piirrettiin laatan ääriviivat paperille ja tehtiin luonnos sille piirtämällä. Sen jälkeen läpinäkyvä laatta kiinnitettiin teipillä luonnoksen päälle ja raaputettiin piikillä luonnoksen viivat uurteina laatan pintaan. Uurteisiin tarttuu väriä, kun laatasta vedostetaan lopullinen kuva. Raaputtamaton kohta säilyy painokuvassa vaaleana.
Laatan kuvat vedostettiin grafiikan prässillä kostutetulle paperille myrkyttömästi vesiliukoisilla vahaliiduilla. Väri lisättiin uurteisiin hellästi liidulla hieromalla. Sitten ylimääräinen väri pyyhittiin pois makkelipaperilla. Monet oppilaat olivat hämmästyneitä hienoista vedoksista: “mut hei kato, tää on väärin päin!” tosiaan – grafiikanlaatasta vedostuva kuva on peilikuva luonnoksesta!
Osa oppilaista innostui tekemään vedoksia eri värein ja mustavalkoisena. Tunnelmat olivat niissä hauskasti erilaisia! Jotkut ehtivät tehdä maan alaisia tarinoita myös sarjakuvan muodossa. Kaikkiaan tehtäväkokonaisuuden parissa meni monta viikkoa, kun osa oli välillä karanteenissa. Jotkut taas halusivat tehdä yhä uusia vedoksia grafiikanlaatoista!
Teksti: Mari von Boehm