Saaristomeri
Keväällä 2021 jouduimme koronan vuoksi vuorottelemaan etäopetuksen ja lähiopetuksen välillä. “Saaristomeri” oli yksi 7–11-vuotiaiden kanssa toteutetuista teemoista, joka alkoi etätehtävästä ja jatkui lähiopetukseen. Se jatkui useita viikkoja hyvin keskittyneesti.
Pohdimme oppilaiden kanssa Saaristomeri-tehtävän symbolisuutta: samoin kuin saaret meressä, olemme mekin etäällä toisistamme, vaikka samassa “liemessä”, koronan erottamina. On ihmeellistä tietää, että kaikki saaret kaukana merellä ovat ja elävät omaa todellisuuttaan nytkin, vaikka emme näe niitä.
Etäopetuksesta olemme ottaneet irti sen mikä siinä on parasta. Esimerkiksi pääsemme kurkistamaan toistemme koteihin – myös opettajan. Opettajan seinällä on kaksi merikarttaa – kenellekään ei liene epäselvää että hän pitää kartoista, merestä ja saarista ;-)
Tällä etäkuviskerralla esittelin kotini karttoja: Olaus Magnuksen Carta Marina on vuodelta 1539. Se on toteutettu puupiirroksena ja kuvaa Skandinaviaa ja Pohjois-Atlanttia mielikuvituksellisten merihirviöiden ja eri maiden ja saarten elämästä kertovien kuvien avulla. Vanhat kauniisti piirretyt tai kaiverretut kartat ovat usein täynnä kuvin esitettyä tietoa.
Toinen kartta on ihmeellisen Saaristomeren kartta. Saaristossa on noin 40 000 saarta, pienistä asumattomista luodoista suuriin asuttuihin saariin.
Tutkimme myös kuvia muista saarten kartoista: sellaisia, joissa näkyvät korkeuskäyrät ja sellaisia, joiden maaston muodot tai rakennukset on esitetty hiukan kolmiulotteisesti sivulta.
Tehtävänä oli kuvitella itselleen unelmien saari ja piirtää siitä kartta. Sekä saari että kartta saivat olla mielikuvituksellisia. Sinne sai vaikka kätkeä merirosvojen aarteen tai herättää nukkuvan tulivuoren.
Saaria suunniteltaessa juttelimme ruudun välityksellä ja osa näytti toisille tekeillä olevaa karttaansa.
Lähiopetukseen palattaessa tuntui luontevalta jatkaa saariaiheen parissa, sillä monet olivat pitäneet saarten piirtämisestä. Pohdimme kuinka saaret syntyvät ja miltä eri puolilla maailmaa olevat, eri kivilajeista koostuvat saaret näyttävät.
Tällä kertaa rakensimme saaren pienoismallin kierrätys- ja luonnonmateriaaleista. Aloitimme saarten muotoilun sanomalehtipaperista vanhalle aaltopahville liisteröimällä. Korkeutta sai rytistämällä liisteröidyn sanomalehden ja silottamalla sen päälle uusia kerroksia paperisuikaleita. Paperimassalla sai struktuuria pintaan ja pullopeiteväriin lisätty hiekka toi karheutta sopiviin kohtiin. Ulkoa sai hakea irtonaisia varhaiskevään tarjoamia materiaaleja.
HUOM! Kuvissa näkyvät sammalet ja jäkälät on löydetty irtonaisina esimerkiksi katkenneista oksista tai polulta!
Tärkeä käsite saarityössä oli mittakaava: miten voimme päätellä saaren koon vain katsomalla pienoismallia? Mittana voi olla pienistä kuivista kasveista tehtyjä puita, karkeasta hiekasta tai paperimassaröpelöstä tehtyä metsää tai vaikka puupalasta veistetty rakennus.
Pääsimme keräämään pienoismallimateriaaleja luonnosta. Osa harjoitteli sahan, puukon ja hiekkapaperin käyttöä rakennushommissa.
Värien maalaamista varten katselimme ilmakuvia saarista eri puolilta maailmaa: Suomen saaristosta, Välimereltä, tuliperäisestä Islannista ja Tyynen valtameren saarilta. Väri voi kertoa maaperästä, kasvillisuudesta ja veden lämpötilasta ja muista ominaisuuksista.
Joku maalasi saarensa tropiikin lämpöön turkoosin veden ympäröimäksi, toisen saaresta tuli karu avomeren saari, jonka rantoja aallot pesivät. Jollain saarella tulivuori purkautui rajusti, yhdellä saarella oli talvi ja paksut lumikinokset. Veden sai käsitellä vesiliukoisella vernissalla kiiltäväksi kuin oikean veden.
Saarista tuli hurmaavasti erilaisia, aivan kuin persoonallisuudet, jotka niitä rakensivat!
Valmiiden saaripienoismallien parissa toteutettiin vielä valokuvaustehtävä pystyttämällä pieni studio grafiikanprässin päälle – sopivan turvavälin päähän työskentelypöydistä.
Studiokuvausta varten maalattiin akvarellilla laveeraamalla saareen sopiva taivas. Tavoitteena oli kuvata saarta niin, että vaikuttaisi kuvaajan olevan saaressa tai saapumassa sinne veneellä. Oppilaat saivat kuvata puhelimilla, joiden kamerat nykyään ovat hyviä ja sopivat hyvin erilaisten näkökulmien ottamiseen saaria lähestyttäessä. Taka-ajatuksena oli myös oppia ottamaan yhä parempia kuvia omista töistä käytössä olevalla kameralla.
Jotkut ehtivät vielä jatkaa taivasakvarellinsa maalaamista toteuttamalla saarestaan muotokuvan. Aiemmin maalattu väri kuulsi läpi maalatusta ja antoi oman luonnollisen säväyksensä saaren värimaailmaan.
Teksti: Mari von Boehm
Kuvat: Mari von Boehm ja ryhmien oppilaat