Luonnonhenget
Tarkastelimme piirustuksen ja maalauksen työpajalaisten kanssa lukuvuoden myötätunto ja moninaisuus -teemaa lähiluonnon näkökulmasta. Aloitimme tehtävän pohtimalla, mitä lähiluonto sanana tarkoittaa ja miksi se on tärkeää rakennetun kaupunkitilan lomassa. Keskustelussa oppilaat nostivat esiin luonnonympäristöjen merkityksen kaupungin eläinten elin- ja pesäalueina sekä rauhoittavan ja rentouttavan vaikutuksen ihmisille.
Keskustelun jälkeen jalkauduimme Tapiolan opetuspisteen lähimaastoon piirtämään lähiympäristön kasveja havainnosta. Piirustuksen kautta tutkimme, kuinka monenlaisia kasveja aivan kivenheiton päässä opetuspisteestä kasvaakaan ja miten moninainen onkaan jopa pienten luontoalueiden kasvillisuus.
Tarkastelimme huolella eri kasvien muotoja, yksityiskohtia ja pintamateriaaleja ja tallensimme havaintoja lyijykynällä paperille. Osa oppilaista intoutui piirtämään kasvien lisäksi myös lähiympäristöstä löytyneitä sieniä.
Palatessamme takaisin opetuspisteelle keräsimme mukaan lehtiä, käpyjä, havunneulasia ja marjoja, ja jatkoimme tehtävää tarkastelemalla kasvien ja niiden osien värejä. Tehtävänä oli sekoittaa vesiväreillä mahdollisimman samanlainen sävy kuin mikä lehdessä, marjassa, kävyssä tai muussa mukaan poimitussa aarteessa on.
Värejä sekoittaessa huomattiin, että joidenkin sävyjen sekoittaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä ja monta yritystä ennen kuin sävy saatiin osumaan kohdilleen. Tunnin lopussa kiersin kuvaamassa kaikkien värisekoitukset, sillä lehtien sävyt muuttuvat kuivuessaan, eikä niitä olisi mahdollista vertailla enää seuraavalla viikolla.
Jatkoimme tehtävää seuraavan viikon opetuskerralla ideoimalla luonnonhenkiä, joiden tehtävänä on pitää huolta lähiluonnosta. Tehtävän inspiraatioksi katsoimme eri taiteilijoiden tekemiä luonnonhenkiaiheisia teoksia ja pohdimme, minkä kasvin tai luonnonilmiön henkiä ne voisivat olla.
Oppilaat käyttivät omien luonnonhenkiensä ideoinnin pohjana edellisellä viikolla piirrettyjä kasveja ja pyrkivät tuomaan kasveja tai niiden osia osaksi omia luonnonhenkiään tai niiden elinympäristöjä. Luonnonhenget hahmoteltiin vesiväripaperille lyijykynällä ja väritettiin akvarellipuuväreillä ja vesiväreillä. Maalausvaiheessa muisteltiin edellisen kerran värisekoituksia ja hyödynnettiin niiden tekemisessä kertynyttä kokemusta värisävyjen etsimisessä.
Kun teokset olivat kuivuneet, ne laitettiin esille käytävän teosseinälle muiden oppilaiden nähtäväksi. Tehtävän valmistuttua palasimme jokaisen oppilaan kanssa erikseen kysymykseen, miksi lähiluonto on oppilaalle itselleen tärkeää.
Lähes jokainen oppilas korosti lähiluonnon rentouttavaa ja rauhoittavaa vaikutusta – miten arkikiireen ja stressin saa poikki liikkumalla luonnossa ja miten metsän rauha rauhoittaa myös itseä. Yksi oppilas nosti esiin myös pysyvyyden tunteen, jonka omalle pihalle istutetut kuvat tuovat: kukkasipulit istutetaan syksyllä ja keväällä kukkien versoessa näkee, kuinka omalla toiminnalla on ollut vaikutusta ja miten piha ei ole enää mikä vain piha, vaan oma piha.
Kysyin myös oppilailta, näkyykö heidän suhteensa omaan lähiluontoonsa jotenkin heidän tekemissään luonnonhengissä, mutta tähän oppilaat eivät osanneet vastata.
Lopputuloksiin oppilaat vaikuttivat olevan pääosin tyytyväisiä. Jokainen oli löytänyt tehtävään oman lähestymistapansa ja oppilaiden mielikuvitus sekä piirros- ja maalaustapa pääsivät näkyviin.
Työt: PIMA3-ryhmä, Tapiola
Teksti ja kuvat värisekoitusharjoituksista: Neo Narjus
Valokuvat teoksista: Pasi Autio
Myötätunto ja moninaisuus on Espoon kuvataidekoulussa vuosina 2022–2024 toteutettava hanke, jossa kehitetään vastuullisuuskasvatuksen näkökulmaa osana kuvataidekoulun pedagogiikka, samalla kun tuetaan koko koulun sitoutumista vastuullisten arvojen mukaiseen toimintaan. Hanke on saanut valtionavustuksen Opetushallitukselta. Blogikirjoitusten sarja esittelee hankkeen tuloksia.
