”Lisää hissejä, pelkään liukuportaita” – isovanhemman arki muotoilun lähtökohtana

12–13-vuotiaiden muotoilun jaksoryhmä tutustui palvelumuotoiluun ja käyttäjälähtöiseen suunnitteluun kohderyhmänään omat isovanhemmat tai muut ikääntyvät läheiset. Väestön ikääntyminen on yksi läntisen maailman megatrendeistä ja ikääntyville suunnatut palvelut ovat kasvussa. Palvelumuotoilussa on mahdollista osallistaa ikääntyviä ja lisätä heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa sekä kehittää palveluja.

Tekoälyä apuna käyttäen loimme haastattelukysymyksiä, joissa korostuivat haastateltavien henkilökohtainen arki ja mihin jokainen haluaisi apua nyt tai tulevaisuudessa. Harjoittelimme kysymysten avulla ymmärtämään ikääntyvän kokemia, näkemiä ja tuntemia asioita niin kotona kuin kodin ulkopuolella.

Kysymysten ja vastausten läpikäyminen auttoi ymmärtämään isovanhempien kokemia oikeita haasteita arjessa. Visuaalisten karttojen tekeminen avasi nuorille asioita ja tilanteita, jotka ovat jääneet näkymättömäksi oman isovanhemman elämässä.

Haastatteluiden jälkeen eläydyimme erilaisten ja eri-ikäisten kehojen liikkumiseen sekä iän tuomiin muutoksiin kokeilemalla kävelykepillä liikkumista sekä rollaattorin ja pyörätuolin käyttöä hankalissakin paikoissa. Omakohtainen kokemus apuvälineistä ja oman isovanhemman arjen seuraaminen auttoi ymmärtämään miksi hissit tuntuvat turvallisemmalta kuin liukuportaat kävelykepin kanssa liikkuessa. Arjen toimivuus ja itsenäisen toimijuuden tärkeys nousivat tärkeinä havaintoina esiin.

Tehtävänanto jatkui pienemmissä työryhmissä, jotka ideoivat ja loivat pienoismalleja haastatteluissa esille tulleisiin kolmeen erilaiseen muotoilun kohteeseen: rollaattoriin, uuniin ja hissiin.

Rollaattorin kehittäjät pohtivat kuinka parantaa jo olemassa olevia malleja mm lisäämällä tilaa kuljetettaville tavaroille, valoja, hyvän istuimen tai kokoontaitettavuuden. Lopputuloksena oli eräänlainen sähköpyörän ja rollaattorin yhdistelmä, jonka avulla liikkuminen erilaisissa sääolosuhteissa ulkona olisi helpompaa.

Uuni-työryhmässä kehitimme puhuvan ja käyttäjän kanssa kommunikoivan kodinkonerobotin. Pohdinnoissa keskustelimme mille korkeudelle uuni sijoitetaan, voisiko uuni tehdä alusta alkaen ruuan tai tarjoilisiko uuni ruuan suoraan pöytään. Jo olemassa olevien näyttöjen ja värivalojen pohjalta ideoitiin, kuinka uuni sammuisi itsekseen huonomuistisen ikääntyvän luona tai kuinka ukki osaisi itse tehdä korvapuusteja laitteen avustuksella, kun mummia ei ole enää niitä leipomassa. Myös aterioinnin ajaksi mietittiin uuniin kommunikointitaitoja, että ikääntyvällä olisi ruokaillessa seuraa ja yksinäisyys muuttuisi ystävyydeksi robotin kanssa.

”Lisää hissejä, pelkään liukuportaita” lausahdus mummilta sai aikaan ideointia uudenlaisesta hissistä. Tutkimalla jo olemassa olevia hissejä, niiden kulkusuuntia tai maailmalla toteutettujen rakennuksen ulkopuolella kulkevia hissikiskoja loivat monenlaista keskustelua turvallisesta liikkumisesta. Keskustelimme tulevaisuuden hisseistä, joissa saisi virtuaalisen kokemuksen metsästä tai puutarhasta aina hissimekanismiin, joka kuljettaisi ystävän luo kotiovelta. Vauhdikkaan ideoinnin ja konseptoinnin jälkeen konkreettinen ja helposti toteutettavissa oleva hissi muotoutui: kokoontaitettavat penkit kuten raitiovaunuissa ja puheella liikkeen aktivoiva järjestelmä.

Kolmiulotteiset pienoismallit toteutettiin vahasta kussakin ryhmässä. Lopuksi harjoittelimme myös ryhmässä esiintymistä ja pitchausta eli puhetta, jossa hyvin kiteytettynä esitellään idea, sitten ongelma ja lopulta ratkaisu. Pohdimme koko ryhmän kesken, miten ensimmäinen versio uudesta tuotemallista luotaisiin ja miten sitä testattaisiin käytännössä. Ideoiden esittely ja palaute isovanhemmilta olisi myös tärkeässä roolissa jatkokehittelyn kannalta.

Teksti: Nelli Tanner

Myötätunto ja moninaisuus on Espoon kuvataidekoulussa vuosina 2022–2024 toteutettava hanke, jossa kehitetään vastuullisuuskasvatuksen näkökulmaa osana kuvataidekoulun pedagogiikka, samalla kun tuetaan koko koulun sitoutumista vastuullisten arvojen mukaiseen toimintaan. Hanke on saanut valtionavustuksen Opetushallitukselta. Blogikirjoitusten sarja esittelee hankkeen tuloksia.