Koskettava-teoskokonaisuus: aistielimet muodostavat uusia olioita

Miltä maailma näyttää, tuntuu, tuoksuu, kuulostaa tai maistuu? Sehän riippuu siitä, mitä aistit meille paljastavat! Eri eliöiden maailma välittyy ja värittyy erilaisin aistein.

Kevätnäyttelyssä, kauppakeskus Ainoassa, Espoon kuviksen 5–20-vuotiaiden oppilaiden teokset muodostivat kokonaisuuden “Koskettava”, jossa eri eliöiden aistielimet näyttivät muodostavan uusia olioita. Näin syntyneet ilmeet ehkä kertovat jotain erilaisista aistikokemuksista – mitä kaikkea sinä huomaat? Pystytkö eläytymään toisten elollisten asemaan?

Oppilaiden kanssa keskityimme erilaisiin aisteihin: Millaisia aisteja ihmisellä on? Mihin niitä tarvitaan? Mietimme miltä tuntuisi, jos joku aisteista puuttuisikin? Miten aistit toimivat?

Mietimme millaisilla aisteilla muut elolliset hahmottavat maailmaa. Todella monet nisäkkäät kuulevat, näkevät ja haistavat paljon tarkemmin kuin me ihmiset. Tutuimpia eläimiä kuviskoululaisille ovat tietysti lemmikit. Koirat hahmottavat maailmaansa tarkasti ja värikkäästi haju- ja kuuloaistin avulla. Kissat näkevät melkein pimeässä ja voivat tunnustella ympäristöään viiksikarvoilla.

Ryhmät käyttivät erilaisia tekniikoita teosten toteuttamiseen: piirtämistä, maalaamista, savea, huovutusta, kollaasia jne. Tässä materiaalina on sanomalehtipaperi ja peitevärit sekä guassilakka.

Tutkimme, minkälaisia erikoisia aisteja löytyy eläimillä, joita meillä ihmisillä ei ole. Esimerkiksi lepakot pystyvät aistimaan asioiden etäisyyksiä kaikuluotauksen avulla päästämällä suusta tai nenästä ultraääniä, joiden heijastuessa takaisin eläin hahmottaa kohteen etäisyyden. Ultraäänet ovat niin korkeita, että ihmisen korva ei pysty niitä kuulemaan.

Jotkut eläimet, kuten norsut, aistivat erittäin herkästi matalaa värähtelyä, infraääniä, ja käyttävät näitä viestittäessään toisilleen. Monet linnut ja perhoset näkevät ultraviolettivärejä, joita me ihmiset emme näe. Aivan erikoisia aisteja ovat kalojen kylkiviiva-aisti ja vesinokkaeläimen sähköaisti. Miltähän maailma vaikuttaa sellaisten aistien välityksellä?

Teoksen osissa taiteellisena haasteena oli kuvata aistia monokromaattisesti eli saman värin eri sävyillä. Tästä heräsi kiinnostavaa keskustelua, esimerkiksi “Voiko teoksen maalata ihonvärillä? Mikä on ihonväri? Saako sen suoraan purkista? Miksi ei?”

Seinällä olevia teoksia sai katsella ja tasoilla olevat teokset olivat myös kosketeltavia.

Teksti ja kuvat: Mari von Boehm

Myötätunto ja moninaisuus on Espoon kuvataidekoulussa vuosina 2022–2024 toteutettava hanke, jossa kehitetään vastuullisuuskasvatuksen näkökulmaa osana kuvataidekoulun pedagogiikka, samalla kun tuetaan koko koulun sitoutumista vastuullisten arvojen mukaiseen toimintaan. Hanke on saanut valtionavustuksen Opetushallitukselta. Blogikirjoitusten sarja esittelee hankkeen tuloksia.

Julkaistu
5.4.2024