Kevättä rinnassa
Aurinkoisena lauantaiaamuna suuntasimme WeeGeen lähellä olevaan metsään, jossa on isoja kallioita, kiviä, koloja, paljon metsää ja mitä mainioin kiipeilypuu. Tarkoituksenamme oli 6–7-vuotiaiden kanssa lähteä tutkimaan ja havainnoimaan maisemaa.
Olimme ensin luokassa jutelleet kevään tulosta ja siitä, mitä kevään merkit tarkoittavat. Moni oli jo nähnyt leppäkertun, toinen muurahaisen, yksi jopa sisiliskon. Ja niitä pieniä keltaisia kukkia… jokainen sai kertoa omista kevätkokemuksistaan, ja katselimme myös videolta kettuperheen poikasten leikkejä ja muuttolintujen kuvia ja ääniä.
Kun kerroin että teemme kevätkalenterin, joka on vähän kuin joulukalenteri jossa on luukkuja, mutta kevään merkeistä, olivat kaikki heti innolla juonessa mukana.
Metsässä alun riemastuneen paikkojen tutkimisen, juoksentelun ja puuhun kiipeilyn lomassa tarkastelimme maisemaa ympärillämme pienen paperiin leikatun ruudun läpi, jolla saimme rajattua maisemasta erilaisia näkymiä, vähän kuten kameralla katsottaessa. Oppilaat saivat tehtäväkseen valita se apunaan mieluisimman palasen ympäriltään. Sen jälkeen asettauduttiin ”taloksi”, kuka ison kiven päälle, kuka kalliolle, ja kuka oksista ja puunrungoista rakennettuun majaan, ja ryhdyttiin luonnostelemaan näkymää paperille lyijykynällä.
Mutta mistä puun piirtäminen aloitetaan? Pitääkö ihan kaikki oksat piirtää? Monia kysymyksiä risteili ilmassa, ja vielä enemmän varmasti mielessä. Ei ole ihan yksinkertainen juttu tuo maiseman luonnostelu.
Ensin kerrattiinkin, mitä se luonnostelu oikeastaan tarkoittikaan. Puhuimme myös siitä, että jokainen voi itse valita valitsemansa maisemansa kiinnostavimmat asiat, esim. erikoisen mutkarunkoisen männyn tai jättiläiskiven, jotka piirtää tarkemmin. Kaikkia oksia tai puita ei tarvitse piirtää tarkasti, vaan riittää, että luonnostelee kevyesti muutamalla viivalla puiden paikan ja muodon.
Oppilaat alkoivat keskittyneesti työskentelemään, kukin omassa paikassaan, linnun laulun kuuluessa puissa.
Seuraavalla kerralla jatkoimme kalenterien parissa vesivärein maalaamalla ja samalla kerrattiin värien sekoittamista. Ruskean sekoittaminen onnistui jo hienosti.
Maalausten kuivuttua oppilaat alkoivat leikata pieniä luukkuja maisemaansa sellaisiin paikkoihin, joihin heidän näkemänsä keväänmerkit sopivat. Saksissa pitää olla terävät kärjet, jotta luukkujen leikkaaminen onnistuu. Alle kiinnitettiin luukkujen leikkaamisen jälkeen toinen samankokoinen paperi, ja ne kiinnitettiin ylhäältä yhteen.
Nyt luukkuihin pääsi piirtämään kevään merkkejä puuväreillä ja lyijykynällä. Aina välillä joku huusi: “Ope, voitko laittaa töyhtöhyypän kuvan?” tai “Miltä se leskenlehti näytti?” Ja ope laittoi kuvia dokumenttikameraan näkyville, jotta piirtäjä sai tehtyä oikeannäköisen laulajan tai kukan kuvaansa.
Lopuksi katsoimme kalenterien kuvat isossa koossa dokumenttikameralla, ja kukin sai kertoa mitä kevään merkkejä oli omaan kalenteriinsa piirtänyt. Kalenterit sai viedä heti kotiin, jotta jokainen voisi lisätä niihin lisää kevään merkkejä aina sitä mukaa, kun he niitä bongaisivat luonnosta.
Oppilaat pitivät kalenterin teosta ja metsä inspiroi ja loi omaa hyvää, rauhallista tunnelmaansa tunnin kulkuun. Metsä hoitaa ja luo vapauden tunnetta, ruokkii uteliaisuutta, kannustaa tutkimaan ja ihmettelemään, rauhoittaa keskittymään ja vahvistaa lasten luontosuhdetta ja ryhmähenkeä. Kuvistunnit ulkona ovat olleet monen oppilaan mielestä niitä parhaita, jotka jäivät mieleen.
Tehtävän tavoitteena oli luonnonympäristön tietoinen havainnointi katsomalla ja piirtämällä, luontosuhteen ja ympäristöherkkyyden vahvistaminen, sekä empatian kasvattaminen.
Teksti: Nina Ruokonen