Katoavat teokset

Vanhemmat hakevat oppilaita luokasta. Luokassa on siistiä, osa piirtää vielä vihkoon, toinen värittää värityskuvaa ja kolmas lajittelee Pokémon-hahmoja väreittäin. Joku on jo vähän villiintynyt jumppaamaan pöydän alla. Valmiita teoksia ei näy missään. Mitäköhän kuviksessa on tänään tehty? Vai onko tehty mitään?

Kyllä on, ja välillä sanat eivät riitä siitä kertomaan. Tuntien aikataulut vaikuttavat siihen, että työskentelyn jäljet pitää usein siivota pois ennen vanhempien tuloa. Teemme myös paljon tehtäviä, joista ei jää fyysistä lopputulosta, vaan tärkeintä niissä on itse tekeminen ja mitä siinä prosessissa opitaan. Työskentely on kestävän kehityksen arvojen mukaista: materiaali ei kulu mutta henkinen pääoma kasvaa.

Tässä jutussa haluankin avata muutamia ryhmieni oppimiskokonaisuuksia, joista ei näennäisesti jää muita jälkiä kuin valokuvia ja kierrätettyä materiaalia taas seuraaviin projekteihin. Opitut taidot voivat kuitenkin olla huimia!

Nämä tehtävät ovat esimerkkejä varhaisiän ja perusopetuksen ryhmistäni (Tapiola 5–6-vuotiaat, Tapiola 6–7-vuotiaat, Tapiola 6–8-vuotiaat, Tapiola 10–11-vuotiaat, Olari 5–6-vuotiaat ja Olari 7–8-vuotiaat).

Irto-osat ja symmetria

Olimme käsitelleet edellisessä kuvistehtävässä symmetriaa. Oppilaat olivat ihailleet jo pitkään kaikkia kierrätysmateriaaleja, joita kuviksesta löytyy. Lapset rakastavat tonkia ja tutkia nappeja, korkkeja, helmiä, puupalikoita, ja alkavat kuin luonnostaan lajitella, ryhmitellä ja järjestää niitä.

Katselimme kuvia hassuista materiaaleista rakennetuista kuvioista. Oppilaat saivat valita toimivatko tehtävässä mieluummin ryhmissä vai yksin. Kaikki saivat suurikokoisen pyöreän paperin. Olin varannut luokkaan kaikki mahdolliset kierrätysmateriaalit, joita löysin, ja niitä oli paljon! Oppilailla oli vapaus käyttää myös kaikkea muuta mitä luokasta löytyy, koska olimme jo tunnin alussa sopineet siitä, että työn osat siivotaan lopuksi takaisin paikoilleen.

Tehtävänä oli rakentaa materiaaleista erilaisia lasten haluamia kuvioita ja käyttää halutessaan apuna edellisen kerran oppeja symmetriasta. Oppilaat ryhtyivät innokkaasti töihin ja rakensivatkin mitä luovempia kokonaisuuksia. Materiaaleja käytettiin laajasti ja jopa opettajan korvikset napattiin korvista osaksi teosta. Työskentelyn aikana käytettiin mielikuvitusta, kokeiltiin, rakennettiin, purettiin ja rakennettiin taas uudestaan. Erilaisia sommitteluratkaisuja oli helppo kokeilla ja muuttaa irto-osia käytettäessä.

Oppilaat taas kerran hämmästyttivät kekseliäisyydellään. Olin etukäteen ajatellut tehtävän pintoina, mutta monet oppilaat alkoivatkin rakentaa kuvioitaan ylöspäin. Tämä johti uusiin haasteisiin ja erilaisiin kiinnostaviin tasapainokokeisiin. Jotkut oppilaat lisäsivät kuvioihin myös liikettä, esimerkiksi pyörimään laitetuilla savialustoilla. Lapset oppivat kokeilemalla, tutkimalla ja ratkaisemalla yhdessä ongelmia ja eteen tulevia haasteita.

Otimme paljon valokuvia teoksista, jotka muuttivat muotoaan useaan kertaan prosessin aikana. Oppilaat lajittelivat hienosti materiaalit omille paikoilleen tunnin lopussa, näin ne vapautuivat käyttöön taas seuraaville taiteilijoille.

Hämähäkin verkot

Katsoimme kuvia erilaisista hämähäkeistä, hämähäkkien verkoista ja Chiharu Shiotan verkkoinstallaatioista. Moni olikin käynyt EMMAssa katsomassa esillä ollutta Shiotan teosta. Tutkimme myös vitriinissä olevaa oikeaa hämähäkkiä. Miltä se näyttää ja mikä hämähäkeille on ominaista? Millaista olisi liikkua kahdeksalla jalalla? Eläydyimme hämähäkin asemaan ja rakensimme ryhmissä jättimäisiä verkkoja.

Jokainen oppilas sai oman lankakerän, jonka pää sidottiin tuolinjalkaan yms. Sitten oppilaat pääsivät kokeilemaan miltä tuntuisi olla hämähäkki ja miten verkkoa kannattaisi punoa. Oppilaat oppivat tekemään solmuja, ratkaisemaan eteen tulevia ongelmia ryhmässä, ja hahmottamaan tilaa uudelleen. Oppilaat huomasivat yhteistyön merkityksen: oli helpompi heittää lankakerä kaverille luokan toiselle puolelle, kuin itse joka kerta pujotella lankojen lävitse. Ryhmissä syntyi upeita installaatioita ja mielenkiintoisia keskusteluja esimerkiksi siitä, mitä kaikkea taide voi olla!

Laitoimme lopuksi valot pois ja seikkailimme valmiissa verkossa taskulamppujen avulla. Ryhmät nauttivat myös tilan yhteisestä parturoinnista ja lopun siivoushaasteesta. Jäljelle jääneitä langanpätkiä käytettiin (ja tullaan käyttämään jatkossakin) vielä monissa projekteissa. Jatkoimme hämähäkkiteeman parissa ryhmissä eri tavoin: toisissa ryhmissä piirrettiin ja maalattiin verkkoja ja omakuvia hämähäkkeinä, toisissa tehtiin miniverkkoja naulaamalla ja pujottelemalla jäljelle jääneitä langanpätkiä.

Chiharu Shiotan jättiverkoista inspiraatioista saatu hämähäkinverkkotehtävä oli lapsille todellinen elämys, jopa niin, että ryhmät, joiden kanssa niitä oli tehty edellisenä vuotena kysyivät heti syksyn ensimmäisellä tunnilla, että milloin niitä tehdään uudestaan. Ja toivettahan oli kunnioitettava. Oli kiinnostava nähdä, miten saman tehtävän jo kerran kokeneet oppilaat ryhtyivät työhön eri tavalla kuin ensikertalaiset. He toimivat suunnitelmallisesti ja yhdessä pohtien. Miten verkosta saisi mahdollisimman tiiviin ja kestävän? Olisiko mahdollista saada siihen oppilas keinumaan? Tässä kokeilussa emme on onnistuneet, mutta se innosti meidät jatkamaan erilaisten kestävyyskokeiden äärellä: kuinka painavan esineen verkko jaksaa kantaa? Entä saadaanko opettaja saarrettua nurkkaan? Pääsemmeköhän kuviksesta enää kotiin?

Makkaralabyrintti

Oppilaat saapuivat luokkaan kuten aina innokkaasti kysellen minkä teeman parissa tänään ahkeroitaisiin. Seinälle oli heijastettu kuva labyrintista ja makkarasta: miten ihmeessä ne voisivat liittyä toisiinsa ja kuvistehtävään? Onko opettaja tullut pöhköksi? Ei kai kuviksessa tehdä makkaroita? Kyllä tehdään, nimittäin savesta.

Oppilaat jakaantuivat kahteen ryhmään, joilla molemmilla oli käytössään suuri määrä savea ja kokonainen iso pöytä. Pohdittiiin ja kokeiltiin yhdessä, miten savesta saisi tehtyä makkaroita. Miten ne saataisiin sopivan ja tasaisen paksuiksi? Oppilaat saivat tehtäväkseen rakentaa tekemistään makkaroista labyrintin. Labyrinttiin tehtiin seiniä, siltoja ja kaaria, ja pohdittiin, miten ne saisi liitettyä yhteen niin, että ne myös pysyvät paikoillaan.

Ryhmät saivat kasan pingispalloja, joita kuljetettiin labyrintissa puhaltamalla pilleillä. Tämä kirvoitti uusia ongelmia ratkaistavaksi: millaisia kaarien ja siltojen tulee olla, että pallot mahtuvat niiden alta? Miten tehdä labyrintti, joka on tarpeeksi haastava muttei mahdoton? Lopuksi vaihdettiin pöytiä, ja oppilaat kokeilivat selvityä toisten tekemästä labyrintista pilleineen ja palloineen. Oppilaat innostuivat myös lopun siivoushaasteesta: luokka oli putipuhdas kun tunti oli lopussa. Käytetty savi kerättiin uusiokäyttöön ja sitä hyödynnettiinkin pian seuraavassa projektissa.

Tässä tehtävässä opittiin leikin varjolla paljon: oppilaat kehittivät kuin huomaamatta yhteistyötaitojaan ja ongelmanratkaisukykyään ryhmissä. Opittiin myös savenkäytön yksi perustekniikka. Kun rupesimme rakentamaan myöhemmällä kuviskerralla makkaratekniikalla ruukkuja, osasi jokainen tehdä tasaisia makkaroita ja liittää elementtejä yhteen kuin itsestään.

Teksti ja kuvat: Niina Thuneberg

Myötätunto ja moninaisuus on Espoon kuvataidekoulussa vuosina 2022–2024 toteutettava hanke, jossa kehitetään vastuullisuuskasvatuksen näkökulmaa osana kuvataidekoulun pedagogiikka, samalla kun tuetaan koko koulun sitoutumista vastuullisten arvojen mukaiseen toimintaan. Hanke on saanut valtionavustuksen Opetushallitukselta. Blogikirjoitusten sarja esittelee hankkeen tuloksia.