Ihmeelliset istuimet

Aloitimme pidemmän istuinprojektin tutustumalla Espoon nykytaiteen museo EMMAssa esillä olleeseen Yrjö Kukkapuron näyttelyyn. Oppilaat tutkivat ja luonnostelivat näyttelyssä olleita istuimia. Katsoimme myös kuvia muista taitelijoiden tekemistä erikoisemmista tuoleista ja keskustelimme ja pohdimme tuolin olemusta: onko tuoli vielä tuoli, jos sillä on vaikeaa tai mahdotonta istua?

Saadaksemme mielikuvituksen lentämään teimme pikaluonnoksia tuoleista arpomalla erilaisia sanoja. Luonnoksia syntyi esim. MAITOTÖLKKItuoleista, KYSEENALAISISTA tuoleista, KILPIKONNAtuoleista. Oli myös hauskaa huomata, miten monta erilaista tapaa oli luonnostella samasta sanasta syntyvä tuoli.

Tarkoitus oli tehdä ensin pienoismallituoleja, ja ryhtyä sitten muokkaamaan ryhmissä kierrätystuoleista uusia luovia istuimia. Kierrätysmateriaalin käyttö on osa kuvataidekoulun vastuullisuutta ja kestävää kehitystä. Oppilaat eivät kuitenkaan millään malttaneet edes aloittaa pienoismallituolien tekemistä, vaan halusivat syöksyä suoraan kierrätystuolien kimppuun. Tällaista intoa en hennonut odotuttaa, vaan aloitimme projektin oppilaiden toivomalla tavalla.  

Oppilaat jakaantuivat haluamiinsa ryhmiin ja saivat tuolin suunnitteluun vapaat kädet. Ryhmätehtävissä oppilaat oppivat ottamaan toisiaan huomioon, tekemään kompromisseja ja yhdistelemään luovasti erilaisia ideoita. Ryhmät pääsivät hyvin nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, millainen tuoli tehtäisiin. Kaikki ryhmät halusivat säilyttää tuolin istuinfunktion.

Ja ei kun hommiin! Ryhmät kaivelivat varastoja ja etsivät tarpeisiinsa sopivia materiaaleja. Jos jotain ei löytynyt, pohdittiin yhdessä mistä materiaalia saataisiin tai mikä muu ratkaisu voisi olla toimiva. Oppilaat osoittivat ryhmissä ihailtavaa yhteistyökykyä ja toisten huomioimista. Eteen tuleviin ongelmiin pohdittiin ratkaisuja yhdessä, ja niitä ratkottiin luovasti. Huomattiin myös kaikkien erityiset lahjakkuudet, toinen saattoi olla esim. niittipyssymestari ja toinen loistava työnohjaaja. Näin kaikkien taidot pääsivät esille, ja oppilaat opettivat prosessin aikana myös toisiaan.

Oppilaat tekivät töitä määrätietoisesti. Opettajana en voinut kuin ihailla sitä ahkeruutta, innostuneisuutta ja kykyä pitkäjänteiseen toimintaan, mitä kaikki ryhmät osoittivat. Projektiin käytettiin useita viikkoja. Kun tuolit alkoivat valmistua, niistä tehtiin myös mainokset. Pohdittiin, kenelle tuoli on suunnattu ja mitä siitä halutaan kertoa.

Tämän erittäin taitavan ja yhteistyökykyisen ryhmän kanssa oli suuri ilo toteuttaa vapaata ja oppilaslähtöistä työskentelytapaa. Työn lopputulokset ovat upeita, mutta kaikkein kiinnostavinta ja tärkeintä tehtävässä oli itse prosessi, pitkäjänteinen ryhmissä tapahtunut työskentely.

Rakensimme tuoleista ja mainoksista yhdessä pienoisnäyttelyn WeeGeen Minigalleriaan. Oppilaat suunnittelivat ja toteuttivat esillepanon yhdessä opettajan auttaessa.

Oli tärkeää, että oppilaat saavat olla mukana projekteissa alusta loppuun saakka. Näin he oppivat tiedostamaan kaikki taiteellisen prosessin osa-alueet. Oli ilo lopettaa pitkä projekti siihen, että oppilaat pääsivät itse miettimään, miten he haluavat tehdä työskentelynsä ja sen tulokset näkyväksi muille.

Lopuksi ihailimme yhdessä työmme tuloksia. Muistelimme projektia katsomalla kuvia ja videoita matkan varrelta, ja juhlimme minigallerianäyttelyn avajaisia skoolailemalla muumilimua ja kilistelemällä tikkareita. Kiitos upealle ryhmälle!

Teksti ja kuvat: Niina Thuneberg

Myötätunto ja moninaisuus on Espoon kuvataidekoulussa vuosina 2022–2024 toteutettava hanke, jossa kehitetään vastuullisuuskasvatuksen näkökulmaa osana kuvataidekoulun pedagogiikka, samalla kun tuetaan koko koulun sitoutumista vastuullisten arvojen mukaiseen toimintaan. Hanke on saanut valtionavustuksen Opetushallitukselta. Blogikirjoitusten sarja esittelee hankkeen tuloksia.

‍